Joonas Korolainen

Divide et impera

Hajota ja hallitse -hallintotavan viisauden tunnusti jo Rooman valtakunta aikoinaan. Kun tällöin roomalaiset saivat valtaamansa kansat vihaamaan toisiaan, voi saman nähdä myös nykyisessä puoluepolitiikassa. Varsinkin viime aikoina eri puolueiden kannattajien bunkkeroituminen omasta pesästään huuteluun on kärjistynyt. Samaan ilmiöön liittyy myös keskittyminen mielikuviin vastaväittelijästä henkilönä tai hänen puolueestaan varsinaisen väiteltävän asian sijaan. Näillä ylläpidetään jonkintasoista oligarkiaa demokratian viitassa.

Demokratia ei siis meillä oikein tunnu toimivan. Se ei toiminut vähätuloiselle duunarille, joka luotti Perussuomalaisten vaalilupauksiin. Se ei toiminut niille opiskelijaraukoille, jotka menivät äänestämään Sipilää tai Stubbia heidän luvattuaan olla leikkaamatta opintotuesta. Se ei toiminut 90-luvullakaan niille, jotka äänestivät EU:hun liittymisen puolesta siinä uskossa, että eurosta tulisi vielä uusi äänestys. Demokratia toimi hyvin huonosti esimerkiksi viime vaaleissa Piraattipuoluetta äänestäneille, kun oma ääni oli miltei 10-kertaisesti tehottomampi kuin suurimmalle puolueelle annettu. Kenen luvalla demokraattinen Suomen valtio myy vesialueitaan ja metsiään yksityisille, useimmiten ulkomaisille sijoitusyhtiöille? Ei ainakaan Suomen kansan enemmistön. Eikä varmasti suurin osa maailman väestöstä halunnut rakentaa tilannetta, jossa 1 % omistaa puolet kaikesta varallisuudesta, ja silti juuri demokraattisiksi itseään kutsuvat maat ovat eniten myötävaikuttaneet tähän kehitykseen.

Muutosta haluavia on paljon. Oikeastaan lähes kaikki haluavat joko perustavanlaatuista tai edes pientä muutosta yhteiskuntaamme. Usein eniten tunteita herättävissä aiheissa nämä muutosta haluavat ovat hyvin voimakkaasti eri mieltä, vaikka heidän unelmansa ja päämääränsä ja niiden kokonaiskuvat ja lopputulokset olisivat todennäköisesti hyvin samansuuntaiset (rauha maan päällä, hyvä elämä kaikilla jne.). Miten sitten tätä ei nähdä? Usein ihminen lähtee seuraamaan puoluetta, joka on eniten samaa mieltä siinä asiassa, jonka ihminen kokee itselleen tärkeimmäksi. Ja kun puolueet ovat vielä tavallista ihmistä enemmän eri mieltä ongelmien syistä ja erityisesti ratkaisuista, alkaa helposti ihminen omaksuessaan hiljalleen oman "joukkueensa" muitakin näkökantoja nähdä vastakkaisen puolueen edustajat vastustajinaan, joko kieroina ja pahoina, tai faktoille sokeina sätkynukkeina.

Vaikkei huomion kääntäjä varsinaisista päätettävistä asioista olisikaan puolueajattelu, lopputulos on silti sama: muutosta haluavat tappelevat keskenään jostain yksittäisestä asiasta kiinnittäen huomionsa vain siihen ja siten toisiinsa, ja karavaani kulkee entiseen malliin. Ja kun demokratiaan ei siten sen huonon toimivuuden vuoksi luoteta, kehittyy myös helposti erilaisia kuplia, kun kaikki oman mielipiteen vastainen lehtikirjoituksesta mielipidemittauksiin nähdään propagandana. Kun ihminen ei luota mediaan, muodostuu arvio kansan mielipiteestä oman sosiaalisen ympyrän perusteella, oli kyse sitten somesta tai vaikka työpaikasta, jolloin päästään tappelemaan myös siitä, kenen mielipiteellä on eniten kannatusta. Näillä kaiken huomion keräävillä keskenäisillä kiistoillaan kansa luovuttaa valtansa eliitille, joka nauraa matkalla pankkiin.

Mitä tälle ongelmalle siis voi tehdä? Suoran demokratian käyttöönottoa tai lisäämistä kannattavat yksittäiset kansanedustajat ja kansanedustajaehdokkaat läpi puoluespektrin ja itse puolueen ajamiin asioihin suora demokratia kuuluu ainakin Vihreillä, Piraattipuolueella, Itsenäisyyspuolueella, Muutos 2011 -puolueella ja Vapauspuolueella. Tämä siirtäisi päätännän ja päätöksiin liittyvän keskustelun huomiota itse päätettävään asiaan, asia kerrallaan (sen sijaan että äänestäjä valitsee puolueista sen paketin joka on vaihtoehdoista itselleen vähiten huono). Suoraan demokratiaan voisi sisältyä esimerkiksi kansalaisaloitteiden painoarvon nosto, kuten automaattinen sitova kansanäänestys läpi menneen kansalaisaloitteen toteutumisesta, sekä kansanäänestyksien lisääminen paikallisella tai kansallisella tasolla asioista päätettäessä. Demokratian toimivuutta voisi parantaa myös esimerkiksi äänestystavan tai ääntenlaskentaperiaatteiden muuttaminen, esimerkiksi siten, että eri puolueista koosta riippumatta kansanedustajaksi voisi päästä suurin piirtein samoilla äänimäärillä.

Heräsikö mielenkiinto? Ajattelin harjoittaa, mitä saarnaan, ja perustin juuri Facebookiin ryhmän Kansanvallan korjaajat, jonka perusajatus tulee esille ryhmän kuvauksesta:

"Tämän ryhmän tarkoitus on kehittää ajatuksia suomalaisen demokratian toimivuuden parantamiseksi ja edistää kansan vaikutusvaltaa Suomen päätöksenteossa. Kaikki edellä mainittuun liittymätön poistetaan ryhmän sivuilta. Ethän siis käytä tätä ryhmää omien poliittisten mielipiteidesi jakamiseen, vaan pidetään Kansanvallan korjaajat kaikille parempaa suomalaista demokratiaa kannattaville samaistuttavana ja yhteistyöhön innostavana kanavana."

Toivon ryhmän saavan paljon aktiivista jäsenistöä, yksinään huudellessa eivät nämä ajatukset kanna kovin pitkälle, ja uusia ideoita tarvitaan. Tule siis jakamaan omat ideasi tai osoita tukesi seuraamalla! Haastan lukijat myös tekemään samoin ja vaikuttamaan itselleen tärkeinä näkemiinsä aiheisiin, muunkin kuin edustuksellisen demokratian keinojen kautta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat